Minun vuoteni

Tammikuu:

 Tein taas samat uudenvuoden lupaukset kuin aina; laihdun, opiskelen ja liikun enemmän jne. Haaveilin muutosta omaan kotiin.

Kaveripiirissä laihdutus oli jälleenkerran kuuma peruna, ja pelkäsinkin että kaverit ehtii laihtumaan ennen mua ja että olisin porukan ainoa plösö. 

Palasin kouluun loman jälkeen ja loput kuukaudesta menikin nukkuessa, syödessä, koulussa istuessa ja nukkuessa vielä vähän enemmän. 

Helmikuu:

Abiristeily ja penkkarit, siinä varmaan suurimmat kohokohdat. Penkkareissa läskiahdisti, mutta abiristeilyllä oli alkoholin vuoksi ihan mukavaa.

Maaliskuu:

Mietein ylppäreissä, että miksi helvetissä en lukenut enempää?

Huhtikuu:

 Paha olo jatkui ja jatkui. Lykkäsin viimeisiä koulujuttuja, enkä saanut oikeasti mitään tehtyä. Lopetin edellisen blogini. Ja aloitin tämän yksilön.
Aloitin työt ja vihasin paikkaa heti kättelyssä, ahdisti niin saatanasti. Ja lopetinkin nuo työt sitten saman kuun aikana. Eli alkukuusta töissä, loppukuu työttömänä.
Lykkäsin viimeisimpiä koulujuttuja.
65,5 kg oli paino tän kuun lopulla.

Toukokuu 

 Sain uuden työpaikan ja ahdistelin sitäkin. 

Olin henkisesti ja fyysisesti tosi väsynyt ton työpaikan takia ja itkin paljon.

Sain tietää päässeeni ylioppilaaksi kesken työpäivän. Se helpotuksen määrä oli melkoinen. Melko paskat paperit kyllä tuli, mutta nojaa. Aloin ahdistumaan kun piti miettiä kaikki juhliin liittyvät jutut.

Kesäkuu
Pääsin ylioppilaaksi norsun mitoissa. En muista lakitustilaisuudesta oikein mitään, kun mua jännitti niin paljon. Juhlat oli kivat, vaikka näytinkin rumalta ja ahdisti.
En kirjoittanut lainkaan blogiini.
Aloitin taas uuden työn. Ja kävin pääsykokeissa. 

Heinäkuu

Olin koko ajan tyytymätön itseeni ja aivan tajuttoman väsynyt. Paino pyöri samassa 65kg kuin aikaisemminkin. En päässyt opiskelemaan. Tieto siitä etten pääsisi omaan kotiin vitutti eniten. Hain kuitenkin opistoon ja pääsin sinne. Hyväksyin opiskelupaikan ja anoin paikkaa asuntolasta sen suurempia ajattelematta.

Elokuu:
 Aloin katumaan rankasti asuntolapäätöstä. Ajatus alkoi ahdistaa, varsinkin kun en onnistunut laihtumaan.

Aloin polttamaan säännöllisen epäsäännöllisesti. 

Viiltelin

Syyskuu:

Muutin ja ahdistuin. Eristäydyin huoneeseeni. Itkin ja mulla oli paha olla. Söin kuitenkin pitkäasta aikaa vähemmän mitä ennen.

Paino pyöri 65 ja 63 välillä. Ostin vihreä tee - pillereitä.

Elämästä tuli sisällöttömämpää mitä se tähän asti on ollut:  koulua ja huoneessa istumista koko vitun päivä. Viikonloput kotona.

Lokakuu:

Alotin jouluks -10kg projektin. Painoin 64kg, ja jouluna oli tarkotus painaa 54.

Elämä oli samanlaista rämpimistä kuin syyskuussakin.

Viiltelin ja suunnittelin itsemurhaa kun tajusin miten helppoa se olis.

Koulussa oli tenttejä, enkä tajunnut taaskaan mistään yhtään mitään.

Join liikaa ja välttelin vaakaa.

Jäin melkein kiinni tupakoinnista isälle

Marraskuu:

En käynyt tässä kuussa kertaakaan vaa'alla.

Päivät noudatti samaa paskaa kaavaa.

Tein loppuvuoden lupaukset, jossa lupasin mm vähentää tupakointia ja kaikkea muuta paskaa. 

Tupakkaa en polttanut lainkaan marraskuussa, joten voisi sanoa että se oli ainoa asia missä onnistuin tässä kuussa.

Itkin muutamina kertoina kun piti lähteä takaisin asuntolaan kotoa.

Ilmottauduin yo-kirjotuksiin tarkotuksena korottaa paria arvosanaa

Tappelin äidin kanssa ja itkin kunnolla pitkästä aikaa. Sekä tietenkin viiltelin.

Joulukuu:

Aloin tekemään kovasti  suunnitelmia tammikuulle. 
Muutin takaisin kotiin
Join ja poltin tupakkaa
En käynyt lainkaan vaa'alla
Alotin seurustelemaan A:n kanssa

Mitäpä tässä voi muuta sanoa, kuin että ompas ollu paska vuosi. Toivottavasti ens vuosi olisi parempi!

Ens vuodeks toivon:

- Laihuutta. En oo aikoihin painanut alle 52kg. Olis unelma painaa vaikka 45kg!

- Vähemmän ahdistusta.

- Hyvä kesätyöpaikka. Kesä 2012 oli kesätöiden kannalta yhtä sähläystä

-Opiskelupaikka jossa viihtyisin. 

- Oma asunto

-Motivaatiota elämään. 

Hyvää vuoden alkua murut! <3

Epävarmuus syö ihmistä

Puhutaan ihastuksen kanssa netissä. "Mullekin saa sano jos joku mussa oikeesti ärsyttää" kerron ihastukselle. En oikeasti halua, että se sanoo. En usko, että sen negatiiviset sanat motivois, päinvastoin, hyppäisin varmaan junan alle samantien. Ihastus ei kuitenkaan sano mitään, vaikka mä tiedän että se korjaisi mussa miljoona asiaa jos vaan vois. Se tietää, että mä olen epävarma joten ei kai siksi sano.

Puhuttiin myös laihdutuksesta sen kanssa. "Jos ihminen oikeesti haluu laihtuu ni kyllä se sit laihtuuki", se sanoo. Mua sattuu. Mä haluan. Haluan todella paljon. Mutta sitä ei muista silloinkun pahin mahdollinen ahdistuskohtaus johtaa ahmimiseen.
Kun tää on ollut tätä samaa paskaa monta vuotta, niin ei tästä niin vaan irrottauduta.

Thinspoa

Ei kirjotuta ni heitän vaan vähän thinspoa kehiin, mä tarviin sitä nyt niin paljon.

There's just one life to live and there's no time to wait, to waste

Hymyilin nätisti terkkarille ja kerroin kauniin suloisia valheita. Melkein uskoin niihin itsekkin.

Pyörein eilen vaatekaupassa ahdistelemassa. Kaikki näytti ihan kamalta mun päällä. En kestä. Selluliitti pursus joka paikasta. Vittu mä olen niin saatanan ruma ja lihava, ei kukaan vois mua ikinä rakastaa.
     Siitä puheen ollen, tästä ihastus hommasta josta aikaisemmin kerroin, saattaakin tulla jotain ja mua ahdistaa se ihan kamalasti. Ärsyttää myös kun se ei kuulu mun suunnitelmiini..

Kyllä mä oon yrittänyt syödä vähemmän ja urheilla enemmän. Maanantaina ja tiistainakin kävin hölkkäämässä. Mutta aina tää on tämmöstä, pari päivää jaksan.

Kaupassa pyöriessäni ostin myös Colonic Plus - kehonpuhdistajaa,  johon suhtaudun normaalin skeptisesti. Mut hei, vaan seittämän euroo!

Hyvää viikonloppua! :)
Hui saatana, joulu on ihan just, eikä mulla ole mitään valmiina!

I'm not Snow White but I'm lost inside this forest

Mä haluisin vaan olla näkymätön.  Kadota täältä ihan vähäks aikaa vaan. Palata laihana ja tasapainoisena.
Nytkin mä tunnen miten miten vatsamakkarat tursuaa piilosta, vaikka oon kovin koittanu piilotella niitä paidan sisään.

Mun elämä on ihan helvetin mielenkiintoista. Koulussa ahdistaa, sisällä ahdistaa, ulkona ahdistaa. Ennen nukkumaan menoa ahdistaa, herätessä ahdistaa. Tulevaisuus pelottaa ja ahdistaa. Ahdistaa kun mä olen näin saatanan läski ja ruma.
Vaikka mua ahdistaa, niin silti oon ollut pikkasen iloisempi kuin vähään aikaan. Mutta mä huomaan, etten osaa olla onnellinen - ehkä en edes halua. Pessimisti kun ei pety. Mä en halua tippua alas pilvilinnoista. Mä haluun kahlata suossa.

Olin tossa aikasemmin syksyllä sillä terkkarilla. Tällä viikolla pitäis mennä uudestaan. Vähän niinku tarkastuskäynti. Ei mulla ole mitään sanottavaa. Se pitää mua vitsinä. Mä aijon vaan hymyillä ja vakuuttaa et kaikki on helvetin hyvin.

Jääköön taakseni syntinen entinen

Lupaan lukea raamatun ja raitistun
Jos saan aikaa se varmasti onnistuu
Muttei tänä yönä
Jääköön taakseni syntinen entinen
Pystyn muuttumaan vielä mä tiedän sen
Muttei tänä yönä

Annathan siis katsoo vielä miltä näyttää huominen
Niin mä teen mun parhaani et oisin hyvä ihminen

Jenni Vartiainen - En haluu kuolla tänä yönä.

Mulla on taas kovasti suunnitelmia tammikuulle. Pitäis jotenkin vaan selviytyä eka tästäkin kuusta.
Energia ei vieläkään tunnu löytyvän mistään. Haluisin vaan nukkua. Ja herätä laihana.

Viikonloppuna kontrolli oli taas ihan hukassa.  Tuli taas juotua. Huoh. Liikaa kaloreita ja sunnuntaina krapula. Ja krapularuokaa tietenkin.

Pihalla on niin kylmä ettei sinne tee mieli mennä, eikä mun muutenkaan tee mieli poistua asuntolasta muuta kuin kotiin.

Poistin ton -10kg jouluks. Kaikki tietää ettei se tuu tapahtumaan. Mitä mulle on tapahtunu?  Musta tuntuu  koko ajan etten mä enää elä. En oo pitkään aikaan elänäny kunnolla.

Fiiliksiä

Emmä jaksa

Eilen illalla tapeltiin äidin kanssa puhelimessa. Tulevaisuuden suunnitelmat ei mene yhteen.
Mä en jaksais mitään. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä mua.
Vaaka on vihollinen. En poistu huoneestani enää oikeastaan ollenkaan.
Suunnittelen elämää, jollaista tuskimpa koskaan tulen saamaan.
Oon väsynyt tähän kaikkeen, henkisesti ihan loppu.
Ja eilen taas viiltelin ja itkin tunnin hiljaista itkua.
Koko elämä tuntuu niin kovin kovin raskaalta.

We stopped checking for monsters under our bed when we realized they were inside us

En oo taaskaan saanut mitään aikaseks. Söin liikaa enkä liikkunut, datasin vain enkä tehnyt koulujuttuja. Valehtelin äidille kaikesta ja viiltelin. Mulla on ihan hyvä olla. Onneks tää päivä on kohta ohi.

En sitä salaa, näillä teillä loppuun palaa

"Sait 15 DEPS-pistettä

Vastauksesi perusteella näyttää siltä, että podet masennusta. Keskustele asiasta lääkärin kanssa."

Energiaa ei ole mihinkään. Oon itkuinen ja väsynyt. En jaksa kiinnostua mistään enkä kenestäkään.
En jaksa puhua ihmisille, en oo siivonnu ikuisuuksiin, koulujutut tekemättä, en tehnyt koetta, tekee mieli viiltää. Haluun vaan olla neljän seinän sisällä. Haluan laihtua ja kadota. Miks kaikki tuntuu niin vitun vaikeelta?

Tehtiin koulussa masennustestejä. toi Deps ja Beckin masennustesti, jonka tuloksen tänne blogiinkin julkaisin. Monet mietti saatuaan yhen tai kaksi pistettä että miten joku voi saada yli kymmentä pistettä tai jotain..

Katottiin myös dokumenttia anoreksiasta. Se tyttö oli ihanan laiha, varsinkin rintakehästä.



Kukaan ei tajua mun tilannetta, enkä mä tiedä haluaisinko edes. Ehkä tää kaikki on vaan sairasta kuvitelmaa.

There's only one thing I can to do solve this mess

Eilinen paasto onnistui :) Keskiviikkona taisin viimeks syödä siinä vähän ennnen kymmentä illalla. Eilen ei oikeastaan ollut lainkaan niin huono olo, välillä jopa unohdin etten ollut syönyt koko päivänä.

Yö oli kuitenkin perseestä. Sain unta lähempänä kolmea, ja heräsinkin sitten viiden aikaan jäätävään nälkään. Söin kaks puuropussia (vittu), mutta olo oli mitä jäätävin. Kaheksaan asti sain sitten nuokuttua. Mutta siis joo, lasken ton nyt kuitenkin onnistumiseks, vaikka yö oli mitä oli.  Olo ei kyllä vieläkään ole paras mahdollinen.

Vaa'alle en mennyt, en tietenkään. Mä pelkään ihan hirveästi, että sieltä hyppää joku jäätävä luku, esim 70kg, vaikka itsestähän se on pitkälti kiinni.

Huomenna olis tarkotus juoda, ja sunnuntaina nähdä sukulaisia. Kalorit huitelee varmasti ihan missä sattuu. Voi vittu.

Millaisia kokemuksia teillä on paastosta?

Viettäkäähän kiva viikonloppu:)

This is a call to stand up and fight

Eilen taisin syödä noin 1000kcal, alko oksettaa. Tunneilla tunnen miten jalat on liian isot, ne leviää. Iso paita ei peitä makkaroita. Mua oksettaa.

Tänään on päättäny paastota. En muista koska viimeks oon paastonnu koko päivää, tai ees onnistunu. Vähän pelottaa että tuleeko tästä mitään, no toivottavasti.

Oon ihastunut pitkästä aikaa. Ja mä vihaan tätä tunnetta. Teen mielessäni siirappisia kuvitelmia, vaikka tiedän ettei ne ikinä toteudu. Emmä kenelläkään voi ikinä kelvata.

Eilen melkein sorruin kaupassa. Kiertelin kauan ja kyttäsin kalorimääriä. Melkein ostin karkkia. Onneks tajusin mitä olin tekemässä. Pieni ääni mun päässä kielsi. Katoin jotain lihavaa ihmisistä karkkihyllyllä. Emmä halua olla tommonen. Eikä ihastuskaan tykkäis. Jos ihastus saa mut laihtumaan, niin se o hyvä, muuten mä vihaan tätä tunnetta.

Ehkä on sairasta toivoa, että toi ääni mun päässä vahvistuis, mutta mä haluan sitä.
Toivottavasti tästä tulis hyvä päivä.

Kivaa loppuviikkoa :) Lupaan uskaltua vaa'allekin jossain vaiheessa!

I know that I've got issues

Tulee hetkiä, joilloin kaikki tuntuu niin helvetin toivottomalta.
Mulla on ollut pidemmän aikaa jo tämmöinen fiilis, taas vaihteeksi.

Elämä tuntuu hirveen puuduttavalta, enkä jaksa etsiä mitään hyviä puolia mistään

Päivät tuntuu menevän ihan helvetin hitaasti, vaikka oikeasti ne kai menee ihan suht nopeasti. Jouloman alkuun on vaan enää nelkyt päivää jos oon laskenu oikein. Vaa'alla en oo käyny sitten lokakuun alun.
Paino ei taida liikkua mihinkään. Eikä kyllä mun elämäkään.


Päivät noudattaa samaa kaavaa; herätys seittämän aikaan, aamupalaks puuroa (100-130kcal), aamukahvi ja vitamiinit, läskiahdistus, meikkaaminen, ahdistus vielä ennen kouluun menoa, tunnit menee peläten että multa kysytään jotain tai jos tehdään jotain ryhmä/paritöitä, tuntien välissä syömien (yleensä joku 200kcal), sitten vaan istun täällä ahdistuneena ja koulujuttuja lykäten, vielä illemmalla jotain ruokaa (100-200kcal) ja illalla katon 90210. Yritän mennä edes jonkun pienen lenkin. Lähteminen on vaan niin vaikeeta, pelkään että näen jonkun.
En siis tee koulun jälkeen mitään, dataan vaan, lykkään kouluhommia kauemmaks.
Viikonloput oon ollu kotona - siellä syön liikaa ja pelkään lähtöä.

En tiedä miks tää väsymys on taas niin voimakasta ja millon tästä pääsee eroo. Koitan sinnitellä jotenkin joululomaan asti ja ehkä se siitä sit taas. Voisko tän olotilan taikoa vaan pillereillä pois?
Kevääks en aijo ottaa muuta kuin tarvittavat opintopisteet, en yhtään enempää kuin se mikä tarvitaan opintokokonaisuuden suorittamiseen.
En jaksa.

Huoh

Oon ollu koko viikon tavallista vittuuntuneempi ja ahdistunut. Sunnuntai-iltana meinas taas päästä itku. Vihaan taas kaikkea ja kaikkia.

Mun piti mennä perjantaina vaa'alle, mutta menkat alko niin en sit tiedä.

Housut valuut nyt jo vyön kanssa ja takki ei enää purista. Noi asiat tekee musta vähän onnellisemman, vaikka mä tiedän että monen monta kiloa on pudotettava, ennenkuin mua voi sanoo laihaks.

Searching for reasons to hold on

Lukijat katoaa. Enkä ihmettele, tekstit on täyttä paskaa.

Oon ihan helvetin väsynyt, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Iltaisin makaan sängyssä ja toivon, että saisin nukahtaa. Uni ei kuitenkaan tule, koska kaikki ahdistaa niin paljon. Mutta aamulla pitää herätä aikasin, jotta saan olla yksin keittiössä. Aamulla toivon, että olis ilta niin olisin taas selvinnyt yhdestä päivästä.
Mun elämä on säälittävää, enkä vaa'allakaan oo käynyt ikuisuuksiin. Mä pelkään.

Peilistä kurkkii ruma ja lihava, epäonnistunut olio.

 


Raindrops falling down from the sky
Feeling empty inside
Searching for reasons to hold on
No one sees the struggle in me
Or the wounds that won't heel
Victim of choices that i'm making

Vanilla Ninja - My Puzzle Of Dreams

Loppuvuoden lupaukset

Tupakoinnin vähentäminen - meinaan jatkuvasti jäädä kiinni. Joten tarkoituksena vähentää tuntuvasti. Ei enää polttamista kotona, eikä muutenkaan, paitsi niinä iltoina kun tulee ryypättyä

Päivittäinen lenkillä käyminen - edes pieni lenkki joka päivä. Kotona ollessa ainakin kaksi lenkkiä päivässä, mielellään kolme. Asuntolassa yksi ainakin.

Purkan mussuttamisen vähentäminen - syön purkkaa ihan liikaa, oikeasti. Tietty parempi saada pari ylimääräistä kaloria purkasta kuin kakusta, mutta myös purkan syöntiä mulla on varaa vähentää...

Veden juonnin lisääminen - asuntolassa mun tulee juotua vettä kohtuullisesti, kotona ei.

Kouluhommiin panostaminen - voisin edes yrittää tehdä pakolliset hommat valmiiksi ennen palautusta edeltävää iltaa. Ja ne annetut monisteetkin + muut lappuset vois yrittää lukea ajoissa..

Joku tolkku syömisiin - niinkuin tiedätte, asuntolassa syömiset menee suurimmaksi osaksi ok, kotona kuitenkin päin vittua.

Joskus pitäis kanssa varmaan leikkiä sosiaalista ja yrittää tutustua noihin muihin opiskelijoihin ja täällä asuviin, en taida kuitenkaan jaksaa..

Kun joululoma alkaa, mä toivon että pääsen kunnolla nauttimaan talvesta. Eli tarkotuksena olis tosiaan lenkkeillä ainakin kaks kertaa päivässä, mieluusti enemmänki. Myös luistemaanki olis kiva päästä, en kuitenka uskalla, tiiän sen jo nyt.

Jouluna koitan syödä jotenkin järkevästi. Pyhät menee varmaan aika rumasti. Jos äiti tekee jouluruuat, niin niissä ei rasvaa säästellä. Mutta koitan pitää jonkin kohtuuden. Ja 27pvä se porsastelu saakin sit loppua. Joulumakeisia yritän viimeiseen asti välttää.

Suunnittelen nyt jo joululomaa, vaikka siihen on ikuisuus.

Virheellinen

Syysloma ja netin toimimattomuus. Siinä suurimmat syyt, miks ei mua pahemmin täällä blogin puolella ole näkynyt.
Enkä toisaalta oo halunnut, että mun kaikki kirjotukset on pelkkää itkuvirttä siitä, miten asuminen ahdistaa ja syön liikaa.

Vaakaa oon vältellyt. Painosta en siis yhtään osaa sanoa. Vihreä tee - pilleritkin tuli syötyä loppuun. En usko, että niistä oli paljoakaan hyötyä.

Tänään pitäis tehdä vielä koulujuttuja ja käydä lenkillä. Kaloreita tulee tästä päivästä noin 300, jos en enää syö.

Ja sit oon kattellu iltasin 90210:aa. Parasta thinspoa! Kolmos kauden aattelin tilata jouluks.

Mitä teille kuuluu?

Arvoton

Päädyin viikonloppuna taas oikein iloiseen kuntoon. Eli alkoholia tuli juotua, vaikka ei edes pitänyt. Ja tupakkaa poltettua, rööki + viina = <3 Selvinpäinhän tupakka välillä oksettaa ihan saatanasti.
Syömiset meni yllättävän hyvin myös torstaina ja perjantaina. Lauantaina ja sunnuntaina sitten ahdistus kolkutteli ovelle ja siinä sitä sitten mentiin.
Liikuntaa oli säälittävän vähän.

Tenteistä oon ryssiny jo kolme, vielä olis kaks ryssittävänä. Vittu, koulu menee nyt jo päin vittua.

Motivaatio koko elämään on nolla, mutta silti terkkarin mukaan en ole masentunut tai mitään. Ihan normaali tyttö.

En tunnu edistyvän yhtään mihinkään missään.

Weekend

Mä yritän parhaani mukana noudattaa tota. Syömättömyys tuntuu kotona vaan aina niin vitun vaikeelta.

Without the mask, where will you hide?

 Mai  oli tehnyt blogissaan Beckin masennustestin joten minäkin päätin taas tehdä sen ja tämmöiset oli tulokset:

Testipistemääräsi on 41.
Testin suorittaneet ovat saaneet keskimäärin 20 pistettä.
Jos pisteiden yhteismääräksi tulee 17 tai enemmän, lääkärin puheille menoa suositellaan. Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon. 

Paino tänä aamuna oli 63,1kg

En keksi edes otsikkoa

Kaiken muun lisäks tenttiahdistuskin painaa päälle. Tällä viikolla on yks tentti ja ens viikolla pari kpl.
En osaa, enkä ymmärrä vaikka on käyny tunneilla ja yrittäny kuullenna ja lukea.

Oon tänään syöny viimeks yheltätoista. Saa luvan riittää tältäpäivältä.
Paino ei oo liikkunu mihinkään suuntaan.

Olo on kuvottava. Ja ahdistunut, tietenkin.

Breaking down

Perjantai-iltana mä vetelin kaappeja auki. Tuleva viikko ahdisti taas. Vihdoin mä löydän terän, sen uudemman ja paremman. Hetkeä myöhemmin mä jo haen paperia vuotaviin haavoihin.

Mä mietin, miten helppoa loppujen lopuks olis itsensä tappaminen. Mutta emmä sitä aijo tehdä, älkää huolestuko.

Oon taas jotenkin niin herkällä ja väsyneellä tuulella. Viikonloppunakin söin ihan vitusti, tietenkin.
Torstaina sentään kävin vähän juoksemassa, ja perjantainakin tein muutaman pitkän lenkin. Mutta ei se vaan riitä.

Huomenna jouluaattoon on aikaa 71 päivää.

Väsy

Blogikirjotuksen jälkeen menin hetkeks nukkumaan ja nukuinki sitten semmoset neljä tuntia. Vittu. Ja heti heräämisen jälkeen mulla oli kauhee nälkä. Onneks mulla ei täällä ole mitenkään hirveästi ruokaa, joten kalorit on tänäänkin pysynyt ihan jees lukemissa...kai.

Olo on koko ajan väsynyt ja voimaton.

Oon alkanut kaivata taas kaikkia ja kaikkea. Esim kotikaupungin liikuntamahdollisuuksia ja tuttuja lenkkipolkuja.
Mutta sielläkin maailma kaatuu niskaan, ihan niinkuin täälläkin.

Huomenna pitäis pitää esitelmä. Ahdistaa ihan saatanasti.