Viistäköön siipeni maata

Sunnuntai iltana mä istun taas ahdistuneena huoneessani. Sama homma on jatkunut maanantaina ja tänään.
Kaikkina päivinä oon joutunut taistelemaan itkua vastaan. Meinasin alkaa itkemään koulussakin.

Mä näytän rumalta ja lihavalta. Ei ihmekkään, ettei mulla ole kavereita.

Mun keskittymiskyky on kadonnut. Saatan istua monta tuntia vaan koneella. En tee koulujutuja vaik pitäis ja jos alotan, niin teen niitä muutaman minuutin sit kylllästyn.
Mä en jaksa enkä halua lähteä täältä mihinkään, paitsi kotiin.

Mä luulin olevani vahvempi. Mua pelottaa, että mimmoisessa kunnossa mä olen koulun loppuessa. Toivottavasti laiha, mutta  pään sisällöstä mä olen enemmän huolissani.

Mun täytyy lokakuuks ettiä itelleni joku lihaskunto tms ohjelma. Semmonen hiljanen, mitä voi tehdä yön pikkutunteita. Tehokas mutta ei aivoja vaativa. Ideoita?
Täytyy lopettaa ääneen valittaminen
tätyy rakentaa suojamuuri
täytyy syödä vähemmän ja liikkua enemmän.

....and that who I am

Tossa vaan muutamia. Sori kuvapläjäys. kaikki kuvat täältä.
Ps. paino tänään 63,3. Ihan ok, ottaen huomioon et maanantaina se oli 64,9.

I feel like I'm lost

Päädyin taas muuttumaan ulkoasua, ja palasin tuttuun ja turvalliseen valkoiseen.
Kohta vaihdan sen taas. Tuntuu ettei mun blogikaan ole ikinä tarpeeks hyvä.

Menin siis maanantaina vaa'alle. Paino näytti 65,3

Vitutti.

Tiedän, et viikonloppu teki aika paljon hallaa. Söin kuin sika, enkä liikkunut mihinkään.

Tänä aamuna paino oli 63,8 ihan jees siis!
Mutta tottakai, oon syöny vähän muutamana päivänä, niin paino tulee alas. Mut taas viikonlopuks kotiin - paino varmaan tulee ylös. Muutama päivä menee aina helposti ja kevyesti. Sit kaikki menee pieleen.

Eilen illalla ahdisti taas niin vitusti. Olin itkun partaalla. Halusin soittaa äidille tai jollekulle, mut pelkäsin et alan itkee. Enkä mä halua itkeä täällä.
Olin oikeesti jo soittamassa paikalliselle psykologille, että mä en kestä.

Haluasin apua ahdistukseen, stressiin ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Miks mua ei vois vaan korjata lääkkeillä? Pillerit kouraan ja maailma olis parempi paikka.
Mut silti haluan laihtua, eli tähän "ongelmaan" en kuiteskaan haluais apua.

Ostin muuten  Vihreä Tee - pillereitä.  Niiden pitäis kiinteyttää. Saa nähdä toimiiko.

I wanna feel weightless 'cause that would be enough

Oon taas täällä. Viikonloppu kiisi silmissä.
Halusin unohtaa kaiken joten katoin vaan telkkaria. En olis jaksanu mitään.
Olisin vaan halunnu jäädä sisälle. Kattoa telkkaria ja antaa koiran nukkua vieressä.
Sillon mulla oli hetken aikaa turvallinen olo.

Niinkuin jo aikasemmin sanoin, mun on vaan pakko yrittää jaksaa täällä. Äiti ja isä maksaa liikaa siitä, että "saan" olla täällä. Emmä voi niille sanoa, että mun jokainen solu huutaa täältä pois. Pakko vaan yrittää jaksaa. Pakko yrittää pärjätä.

Joululomaan on aikaa 15 viikkoa. Joulun jälkeen tätä on 20 viikkoa. Yhteensä siis 35 viikkoa.
Mua itkettää. Seinät kaatuu nyt jo päälle

Ens viikonlopuks mulle on jo sovittua menoa kotikaupungissa. Sitten en tiedä. Olis kai hyvä pitää vähän väliä.Olla täällä.
Kulkeminen on kallista ja vie aikaa. Ja jossain vaiheessa mun on pakko itsenäistyä.

En saanu päätettyä vieläkään minkä dieetin aloittaisin. ABC- houkuttelis myös. Mutta en mä uskalla aloittaa mitään, jos kerran oon kotiin menossa taas pian.

0246810 sopis siinä mielessä, et jos perjantaista sunnuntaihin oon kotona niin sillon tulee syötyä enemmän. En kyllä tiiä, kaloreita kun en kunnolla osaa laskea.

Ehkä yritän vaan sitä perinteistä; mahd. vähän ruokaa.
Pitäis joku liikuntamuotokin keksiä, edes kävely mutta mä pelkään poistua täältä.

No, vaaka on nyt täällä. Huomenna on totuudenhetki.

Gotta have the looks and the perfect body

Oon kotona ja syön tietenkin päin vittua. Ei täällä ookkaan niin turvallista. Ruokaa joka puolella. Vaikka en haluis myöntää, niin ehkä nykyinen tilanne on parempi - ruokaa ei oo asuntolassa niin helposti saatavilla.

Oon kattellu netistä dieettejä. En voi mitään kauheen monimutkasta koittaa. 0246810 tai Skinny Girliä oon miettiny. Huomenna täytyy kantaa vaaka asuntolaan. Paluu ahdistaa, mutta täälläkin ahdistaa.

Miks en voi saada omaa kotia? Olla kotona. Yksin. Unohdettuna. Elää niinkuin haluan.

Manage me, I'm a mess

Heräsin, söin aamupalaksi piltin. Kävin jossain paskassa informaatio jutussa. Juttelin hetken aikaa kaverin kanssa. Tulin huoneeseen. Istuin vaan täällä. Menin keittämään kahvia ja ahdistuin kun paikalla oli muitakin. Tulin takaisin. Menin syömään toisen piltin. Tulin takaisin.  Ja täällä aijon ollakin.

En jaksa enää olla sosiaalinen. En tänään, enkä varmaan huomennakaan.  Viikonlopuks meen kotiin. Yritän olla syömättä liikoja siellä. Kotona on kuitenkin parempi olla.

Kaloreita varmaan joku 200-300. Pilteissä kai molemmissa joku 100kcal. Plus kahvi rasvattomalla maidolla + pari lasillista ko. maitoa. Ja purkkaa. Liikuntaa ei muuta kuin pakollinen kävely.

Tuntuu hyvältä kun tietää, että on syönyt vähän. En muista koska oon viimeks ollut porsastelematta.

Edit: kellonajat näköjään päin vittua. Tääkin postaus julkaistu 19.40
Korjaan sitäkin asiaa, sit ku netti toimii kunnolla

Kivaa, että uusia lukijoitakin on tullut, ja vanhat pysyneet messissä :) <3

The carousel goes around, round, round

Asuntola-elämä ei ole yhtään mua varten, tiiän sen jo muutaman päivän jälkeen. Tää on ihan kamalaa. Mikään ei oo muuttunu; oon kahdestaan yhden kaverin kanssa, muut on isoissa porukoissa ja naureskelee mulle. Tosiaaan, kaikki muut on jo muutamassa päivässä saanut hirveästi kavereita. Mulle muutama ihminen moikkaa säälistä.

Tiesin tän olevan huono idea. Miks ikinä hain tänne? Jäljellä yhdeksän kuukautta.



Kuvittelin aina, että haluan muuttaa yksin, kauas porukoista. Tosin mä haluaisin ihan ikioman kämpän, en mitään asuntolapaskaa jossa kaikki on jaettua (tai ainakin siltä tuntuu). Kaipaan telkkaria ja kaikkea.



Mun on silti pakko ryhdistäytyä ihan kaiken suhteen. Pakko opiskella ja laihtua rankasti. Yritän motivoida itteeni. Jos selviän täältä hyvin paperein niin voin toivottavasti muuttaa omaan kämppään ens vuonna.

Vaikka vihaankin tätä, niin on tässä pikkuisen hyvääkin; kun keittiön jakaa miljoonan ihmisen kanssa niin ei kauheasti tee mieli mennä ahmimaan. Yritän myös välttää kaiken paskan syömistä omassa huoneessa. Kouluruokakin on vapaaehtonen ja se maksaa.

Pitäis löytää myös koulun ohelle joku harrastus, ettei täällä tarvis vaan mädäntyä. Mieluusti joku laihduttava.

Vaaka on vielä kotona, aattelin että viikonloppuna voisin käydä hakemassa sen tänne. Nyt en osaa painosta sanoa yhtään mitään.

Sori, nää päivitykset tulee varmaan olemaan seuraavat yheksän kuukautta tämmöstä paskaa. Onneks mulla on sentään tää blogi johon voin valittaa, ettei tartte aina äitille ulvoa.