Minun vuoteni

Tammikuu:

 Tein taas samat uudenvuoden lupaukset kuin aina; laihdun, opiskelen ja liikun enemmän jne. Haaveilin muutosta omaan kotiin.

Kaveripiirissä laihdutus oli jälleenkerran kuuma peruna, ja pelkäsinkin että kaverit ehtii laihtumaan ennen mua ja että olisin porukan ainoa plösö. 

Palasin kouluun loman jälkeen ja loput kuukaudesta menikin nukkuessa, syödessä, koulussa istuessa ja nukkuessa vielä vähän enemmän. 

Helmikuu:

Abiristeily ja penkkarit, siinä varmaan suurimmat kohokohdat. Penkkareissa läskiahdisti, mutta abiristeilyllä oli alkoholin vuoksi ihan mukavaa.

Maaliskuu:

Mietein ylppäreissä, että miksi helvetissä en lukenut enempää?

Huhtikuu:

 Paha olo jatkui ja jatkui. Lykkäsin viimeisiä koulujuttuja, enkä saanut oikeasti mitään tehtyä. Lopetin edellisen blogini. Ja aloitin tämän yksilön.
Aloitin työt ja vihasin paikkaa heti kättelyssä, ahdisti niin saatanasti. Ja lopetinkin nuo työt sitten saman kuun aikana. Eli alkukuusta töissä, loppukuu työttömänä.
Lykkäsin viimeisimpiä koulujuttuja.
65,5 kg oli paino tän kuun lopulla.

Toukokuu 

 Sain uuden työpaikan ja ahdistelin sitäkin. 

Olin henkisesti ja fyysisesti tosi väsynyt ton työpaikan takia ja itkin paljon.

Sain tietää päässeeni ylioppilaaksi kesken työpäivän. Se helpotuksen määrä oli melkoinen. Melko paskat paperit kyllä tuli, mutta nojaa. Aloin ahdistumaan kun piti miettiä kaikki juhliin liittyvät jutut.

Kesäkuu
Pääsin ylioppilaaksi norsun mitoissa. En muista lakitustilaisuudesta oikein mitään, kun mua jännitti niin paljon. Juhlat oli kivat, vaikka näytinkin rumalta ja ahdisti.
En kirjoittanut lainkaan blogiini.
Aloitin taas uuden työn. Ja kävin pääsykokeissa. 

Heinäkuu

Olin koko ajan tyytymätön itseeni ja aivan tajuttoman väsynyt. Paino pyöri samassa 65kg kuin aikaisemminkin. En päässyt opiskelemaan. Tieto siitä etten pääsisi omaan kotiin vitutti eniten. Hain kuitenkin opistoon ja pääsin sinne. Hyväksyin opiskelupaikan ja anoin paikkaa asuntolasta sen suurempia ajattelematta.

Elokuu:
 Aloin katumaan rankasti asuntolapäätöstä. Ajatus alkoi ahdistaa, varsinkin kun en onnistunut laihtumaan.

Aloin polttamaan säännöllisen epäsäännöllisesti. 

Viiltelin

Syyskuu:

Muutin ja ahdistuin. Eristäydyin huoneeseeni. Itkin ja mulla oli paha olla. Söin kuitenkin pitkäasta aikaa vähemmän mitä ennen.

Paino pyöri 65 ja 63 välillä. Ostin vihreä tee - pillereitä.

Elämästä tuli sisällöttömämpää mitä se tähän asti on ollut:  koulua ja huoneessa istumista koko vitun päivä. Viikonloput kotona.

Lokakuu:

Alotin jouluks -10kg projektin. Painoin 64kg, ja jouluna oli tarkotus painaa 54.

Elämä oli samanlaista rämpimistä kuin syyskuussakin.

Viiltelin ja suunnittelin itsemurhaa kun tajusin miten helppoa se olis.

Koulussa oli tenttejä, enkä tajunnut taaskaan mistään yhtään mitään.

Join liikaa ja välttelin vaakaa.

Jäin melkein kiinni tupakoinnista isälle

Marraskuu:

En käynyt tässä kuussa kertaakaan vaa'alla.

Päivät noudatti samaa paskaa kaavaa.

Tein loppuvuoden lupaukset, jossa lupasin mm vähentää tupakointia ja kaikkea muuta paskaa. 

Tupakkaa en polttanut lainkaan marraskuussa, joten voisi sanoa että se oli ainoa asia missä onnistuin tässä kuussa.

Itkin muutamina kertoina kun piti lähteä takaisin asuntolaan kotoa.

Ilmottauduin yo-kirjotuksiin tarkotuksena korottaa paria arvosanaa

Tappelin äidin kanssa ja itkin kunnolla pitkästä aikaa. Sekä tietenkin viiltelin.

Joulukuu:

Aloin tekemään kovasti  suunnitelmia tammikuulle. 
Muutin takaisin kotiin
Join ja poltin tupakkaa
En käynyt lainkaan vaa'alla
Alotin seurustelemaan A:n kanssa

Mitäpä tässä voi muuta sanoa, kuin että ompas ollu paska vuosi. Toivottavasti ens vuosi olisi parempi!

Ens vuodeks toivon:

- Laihuutta. En oo aikoihin painanut alle 52kg. Olis unelma painaa vaikka 45kg!

- Vähemmän ahdistusta.

- Hyvä kesätyöpaikka. Kesä 2012 oli kesätöiden kannalta yhtä sähläystä

-Opiskelupaikka jossa viihtyisin. 

- Oma asunto

-Motivaatiota elämään. 

Hyvää vuoden alkua murut! <3

Epävarmuus syö ihmistä

Puhutaan ihastuksen kanssa netissä. "Mullekin saa sano jos joku mussa oikeesti ärsyttää" kerron ihastukselle. En oikeasti halua, että se sanoo. En usko, että sen negatiiviset sanat motivois, päinvastoin, hyppäisin varmaan junan alle samantien. Ihastus ei kuitenkaan sano mitään, vaikka mä tiedän että se korjaisi mussa miljoona asiaa jos vaan vois. Se tietää, että mä olen epävarma joten ei kai siksi sano.

Puhuttiin myös laihdutuksesta sen kanssa. "Jos ihminen oikeesti haluu laihtuu ni kyllä se sit laihtuuki", se sanoo. Mua sattuu. Mä haluan. Haluan todella paljon. Mutta sitä ei muista silloinkun pahin mahdollinen ahdistuskohtaus johtaa ahmimiseen.
Kun tää on ollut tätä samaa paskaa monta vuotta, niin ei tästä niin vaan irrottauduta.

Thinspoa

Ei kirjotuta ni heitän vaan vähän thinspoa kehiin, mä tarviin sitä nyt niin paljon.

There's just one life to live and there's no time to wait, to waste

Hymyilin nätisti terkkarille ja kerroin kauniin suloisia valheita. Melkein uskoin niihin itsekkin.

Pyörein eilen vaatekaupassa ahdistelemassa. Kaikki näytti ihan kamalta mun päällä. En kestä. Selluliitti pursus joka paikasta. Vittu mä olen niin saatanan ruma ja lihava, ei kukaan vois mua ikinä rakastaa.
     Siitä puheen ollen, tästä ihastus hommasta josta aikaisemmin kerroin, saattaakin tulla jotain ja mua ahdistaa se ihan kamalasti. Ärsyttää myös kun se ei kuulu mun suunnitelmiini..

Kyllä mä oon yrittänyt syödä vähemmän ja urheilla enemmän. Maanantaina ja tiistainakin kävin hölkkäämässä. Mutta aina tää on tämmöstä, pari päivää jaksan.

Kaupassa pyöriessäni ostin myös Colonic Plus - kehonpuhdistajaa,  johon suhtaudun normaalin skeptisesti. Mut hei, vaan seittämän euroo!

Hyvää viikonloppua! :)
Hui saatana, joulu on ihan just, eikä mulla ole mitään valmiina!

I'm not Snow White but I'm lost inside this forest

Mä haluisin vaan olla näkymätön.  Kadota täältä ihan vähäks aikaa vaan. Palata laihana ja tasapainoisena.
Nytkin mä tunnen miten miten vatsamakkarat tursuaa piilosta, vaikka oon kovin koittanu piilotella niitä paidan sisään.

Mun elämä on ihan helvetin mielenkiintoista. Koulussa ahdistaa, sisällä ahdistaa, ulkona ahdistaa. Ennen nukkumaan menoa ahdistaa, herätessä ahdistaa. Tulevaisuus pelottaa ja ahdistaa. Ahdistaa kun mä olen näin saatanan läski ja ruma.
Vaikka mua ahdistaa, niin silti oon ollut pikkasen iloisempi kuin vähään aikaan. Mutta mä huomaan, etten osaa olla onnellinen - ehkä en edes halua. Pessimisti kun ei pety. Mä en halua tippua alas pilvilinnoista. Mä haluun kahlata suossa.

Olin tossa aikasemmin syksyllä sillä terkkarilla. Tällä viikolla pitäis mennä uudestaan. Vähän niinku tarkastuskäynti. Ei mulla ole mitään sanottavaa. Se pitää mua vitsinä. Mä aijon vaan hymyillä ja vakuuttaa et kaikki on helvetin hyvin.

Jääköön taakseni syntinen entinen

Lupaan lukea raamatun ja raitistun
Jos saan aikaa se varmasti onnistuu
Muttei tänä yönä
Jääköön taakseni syntinen entinen
Pystyn muuttumaan vielä mä tiedän sen
Muttei tänä yönä

Annathan siis katsoo vielä miltä näyttää huominen
Niin mä teen mun parhaani et oisin hyvä ihminen

Jenni Vartiainen - En haluu kuolla tänä yönä.

Mulla on taas kovasti suunnitelmia tammikuulle. Pitäis jotenkin vaan selviytyä eka tästäkin kuusta.
Energia ei vieläkään tunnu löytyvän mistään. Haluisin vaan nukkua. Ja herätä laihana.

Viikonloppuna kontrolli oli taas ihan hukassa.  Tuli taas juotua. Huoh. Liikaa kaloreita ja sunnuntaina krapula. Ja krapularuokaa tietenkin.

Pihalla on niin kylmä ettei sinne tee mieli mennä, eikä mun muutenkaan tee mieli poistua asuntolasta muuta kuin kotiin.

Poistin ton -10kg jouluks. Kaikki tietää ettei se tuu tapahtumaan. Mitä mulle on tapahtunu?  Musta tuntuu  koko ajan etten mä enää elä. En oo pitkään aikaan elänäny kunnolla.