Sometimes, i just want to stop breathing

Oon nyt kolmena päivänä peräkkäin käyny salilla. Syömiset menee edelleen päin vittuja.
 Vaikka oonkin käyny salilla ja tosissani yrittäny tehä siellä jotain, niin silti musta tuntuu kamalta koko ajan.
Motivaatiota ei riitä juuri muuhun kun salilla käymiseen. Olo on jatkuvasti paska, lihava, ruma, arvoton, likainen ja rasvanen.

Kaipaan A:n seuraan, vaikka en haluaiskaan että se näkee mut läskinä. Me ollaan niin erilaisia. Se on komea, hauska, fiksu ja laiha. Mä en ole nätti, en fiksu, enkä hauska enkä varsinkaan laiha.

Katottiin joku pvä A:n kanssa jotain dokumenttia, jossa oli lihavia ihmisiä. Joku pvä oltiin baarissa ja siellä oli lihavia ihmisiä. Paremmalta puoliskolta tuli heti molemmissa tilanteissa kommentteja tyyliin "ompas noi lihavia". Mä tunsin miten läskit puristautuu muhun kovemmin kiinni. Joku pvä se silti sanoi, että pitää olla jotain mistä ottaa kiinni ja puristaa mua hellästi. Mun sydän puristu kasaan. Mutta ei hellyydestä, vaan siitä että musta tuntu niin helvetin pahalta.

Right direction?

Eilen ja tänään kävin salilla. Olo on raato, mutta ehkä tää tästä vielä.
Voi kun mä nyt vaan saisin pidettyy tän innon yllä. Ja osaisin lopettaa syömisen.

With you beside me I no longer fear

A:n kanssa on hyvä olla. Sen seurassa mä en tunne itteeni koko ajan arvottomaks. Unohdan hetkeks miten ruma ja vastenmielinen mä olen. Silti mä en voi olla miettimättä että mitä se näkee mussa. Mä mietin jatkuvasti millon se kyllästyy muhun. Mä rakastan sitä. Siksi mä olenkin niin peloissani. Mä en ole tarpeeks hyvä sille. Pelkään sitä, kun se pettää tai löytää paremman. Ei siihen pitäis kauaa mennä. Ei musta ole mitään iloa.

Päivät menee pilalle yleensä jo heti aamulla. Eilenkin yöllä päätin, etten enää syö niin paljon. No koko päivän oon mätänny sisälleni paskaa. Sunnuntaina söin mm kokonaisen sipsipussin yksin. Hei mikä vittu mua vaivaa? Ei tää kai ennen tämmöstä ollu.

Koko tammikuu on mennyt syödessä, juodessa ja tupakoidessa. Kouluhommat ja liikunta on sysätty mielestä. Miks mä en enää muka onnistu?

Mä kaipaan entistä minääni. Sitä jolla oli motivaatio.

Vaa'allekin pitäis joskus uskaltautua. Ehkä huomenna on parempi päivä. Ehkä mä joskus vielä onnistun. Ehkä.
Mä haluun takaisin tähän maailmaan.

i cannot take it anymore

Tuntuu jotenkin taas ihan mahdottoman pahalle. Olo on kauhean voimaton ja mitäänsanomaton. Tuntuu lihavalta, likaselta ja rumalta. Niin pahalta, että tekis mieli viiltää. 
Miten A muka oikeeti voi tykätä musta? Mun täytyy muuttua, jotta mä kelpaisin sille. Jotta se ei enää kaipaisi exiään. Mulle tulee paha olo kun mä vaan ajattelenkin niitä.
Ihan ensimmäisenä mun täytyy laihtua ja paljon.

Noin mä kirjoitin eilen yöllä mun "päiväkirjaan". Että helvetin hyvältä on taas tuntunut....

Viimeks oon käyny vaa'alla maanantaina 14.1, jolloin paino oli 60,7kg. Ei niin paljon kuin mä oletin, mutta hei vittu mulla olis ollu taas kaikki aika maailmassa saada se matalemmallekin.
Oon taas vältelly vaakaa ton jälkeen. Mä oon oppinut pelkäämään sitä. Harvemminhan se mitään suotuisia lukemia on näyttänyt.

Mä yritän taas kovasti totuttaa ittteeni tähän sairaan kauniiseen maailmaan. Tähän, jossa on ihan ok syödä vain alle 500kcal päivässä ja liikkua hulluna. On ihan ok tietää kaikkia dieeteistä ja laihdutuspillereistä vaikka ei kumpaakaan tarvis.
Täällä mä kuitenkin viihdyn ja tunnen oloni joksikin, vaikka en osaakkaan enää näitä sääntöjä.

Liikkuminen on ollut jotenkin hirveen vaikeeta noitten pakkasten takia. Mun mukavuudenhalunen perse ei halua lähteä pihalle jos pakkasasta on lähemmäs -10 astetta. Ja kun porukat on kotona, en mä jotenkaan osaa liikkua.
Syömiset menee vaihtelevasti, yleensä ahmintapainotteisesti.
 Ja sit mua väsyttää jatkuvasti.

Oon taas iltasin kattellu 90210 kolmatta kautta. Miks mä en vois olla yhtä nätti ja laiha kuin ne päähenkilöt?

Ostin joskus kesällä tommosen paketin Obesimed - pillereitä. Alotin sillon syömään noita mut jotenkin se jäi ja nyt taas ajattelin popsia noi loppuun. Pillerit lupaa tämmöstä: Liikalihavuuden hoitoon ja huomattavaan painonpudotukseen. Ehkäisee ylipainoa ja ylensyöntiä. Tukee tasapainoisia ruokailutottumuksia. 
Noita siis otetaan kaks kapselia kolme kertaa  päivässä tunti ennen ruokailua. Mua vähän ärsyttää kun en ikinä voi olla täysin varma, koska meillä on esim päiväruoka. 
Ok, mä en vielä ole liikalihava, mutta silti. Toivottavasti näistä nyt olis ees vähän apua alkuunpääsemisessä.

Palaillaan! 

I feel nothing at all

Ei mulle varsinaisesti mitään uutta kuulu. Joulu meni läskeillessä, kuten myös uusi vuosi. Mua väsyttää jatkuvasti eikä mikään kiinnosta. Oon koko ajan epäileväinen A:ta kohtaan. En suostu uskomaan, että kukaan muka oikeasti musta tykkäis. Pelkään et A naureskelee mulle kavereidensa kanssa.

Laihdutus ei tietenkään luonaa mihinkään suuntaan, en ees muista millon viimeks oon käyny vaa'alla.

Haluisin vaan kadota.

Palaan sit tänne, kun mulle oikeasti kuuluu jotain, tai kun oikeasti oon onnistunu laihtumaan.