Oon nyt kolmena päivänä peräkkäin käyny salilla. Syömiset menee edelleen päin vittuja.
Vaikka oonkin käyny salilla ja tosissani yrittäny tehä siellä jotain, niin silti musta tuntuu kamalta koko ajan.
Motivaatiota ei riitä juuri muuhun kun salilla käymiseen. Olo on jatkuvasti paska, lihava, ruma, arvoton, likainen ja rasvanen.
Kaipaan A:n seuraan, vaikka en haluaiskaan että se näkee mut läskinä. Me ollaan niin erilaisia. Se on komea, hauska, fiksu ja laiha. Mä en ole nätti, en fiksu, enkä hauska enkä varsinkaan laiha.
Katottiin joku pvä A:n kanssa jotain dokumenttia, jossa oli lihavia ihmisiä. Joku pvä oltiin baarissa ja siellä oli lihavia ihmisiä. Paremmalta puoliskolta tuli heti molemmissa tilanteissa kommentteja tyyliin "ompas noi lihavia". Mä tunsin miten läskit puristautuu muhun kovemmin kiinni. Joku pvä se silti sanoi, että pitää olla jotain mistä ottaa kiinni ja puristaa mua hellästi. Mun sydän puristu kasaan. Mutta ei hellyydestä, vaan siitä että musta tuntu niin helvetin pahalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti