sunnuntai 24. marraskuuta 2013

She's just in here on her feet



En oo taaskaan jaksanut paneutua blogiini. Elämä pyörii suurinpiirtein samaa rataa: viikolla koulua ja viikonloppuisin A:n luona. Väsyttää ja vituttaa sekä syön ja laiskottelen liikaa.

Torstaina uskaltaiduin viimein vaa'alle. 58,8kg. Rasittaa kun pyörin samoissa lukemissa, eikä paino laske.
Toisaalta täytyy myöntää etten hirveästi oo painoni eteen tehnyt muuta kuin syönyt helvetisti.

Jotain hyvää sentään kuuluu mullekkin. Pääsisin opiskelemaan toiseen kouluun, alaa joka mua enemmän kiinnostaa. Eli jos päätän ottaa opiskelupaikan vastaan niin mulla on tän vuoden aikana edessä vielä koulun vaihto sekä muuton suunnittelua. Tammikuussa sitten alkais uus koulu. Ja toivottavasti myös uus elämä.

torstai 10. lokakuuta 2013

If my life is mine what shouldn't I do?



Mulla on perjaatteessa kaikki ok. On opiskelupaikka, kavereita, muutama hyvä ystävä, poikaystävä, perhe, oon fyysisesti terve niinkuin lähipiirikin.
Silti mä en voi oikeasti sanoa olevani onnellinen.

Kesällä olin varma että haluan juuri nykyiseen kouluuni, opiskelemaan tätä alaa. Ala on ihan ok, mutta ei siltikään se ykkösvaihtoehto. Hain syksyn yhteishaussa kahteen kouluun, mutta saa nyt nähdä.

A:n kanssa ollaan tosiaan edelleen yhdessä. Sitä on aina koko ajan kamala ikävä. Mutta suuresti ihmettelen miten se mua jaksaa kattella.

Oon ollut uskomattoman väsynyt. Mitään en saa aikaseks päivällä ja yöllä en saa nukuttua tai sitten herään öisin. Tilanne on nyt vähän parempi, mutta esim. kuukausi sitten nukkuminen oli ihan mahdotonta.

Ahdistus on ollut myös mukavasti, eikä laihdutus suju yhtään, päinvastoin. Että helvetin hyvin siis menee.

Alotin tällä viikolla syömään lääkkeitä tähän mun ahdistukseen. Jos tää tilanne vaikka helpottuis.
En usko, että monikaan ulkopuolinen tietää mun pahasta olosta, kun yleensä pystyn sen peittämään eikä mua ihmisten kanssa välttämättä ahdista. Yksin onkin sitten ihan eri asia.

Saa nähdä, että miten paljon tulen jatkossa kirjottamaan. Mutta ainakin olen hengissä. Mitä teille kuuluu? ;)



sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Thinspoa

Olis monta asiaa, mistä valittaa.. Heitän kuitenkin tähän väliin vaan vähän thinspoa. Jospa tää motivaatio sen avulla taas vähän nousis..

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Vähän vähemmän

Paino oli tosiaan aamulla 56,8kg. Jei! En oo aikoihin painanu näin vähän! Tässä ajassa olis tosiaan kyllä saanut enemmänkin pudotettua, mutta ollaan nyt iloisia tuostakin.

Vappu pelottaa ihan saatanasti. Huomenna on illalla tarkoitus mennä kaverin tyköä baariin (liikaa kaloreita) ja vappupvänä vedän varmaan kunnon munkkiöverit. Vittu.

Ihanaa vappua jokatapauksesssa! (huomenna en varmaankaan ehdi kirjoittaa) Mites muut meinaa vappua viettää?




sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Take a breath, shake it off and say I'm on my way

Oon kyllästyny tähän mun elämään ja saamattomuuteen. Vaa'alla en oo käyny pitkään aikaan. Syöny oon miten sattuu. Liikaa kaikkea paskaa. Laihtunu en oo varmasti yhtään. Päinvastoin.

A heittelee välillä kaikkia läskivitsejä. Kaverit ympärillä laihtuu. Bikini kausi on tosi lähellä. Mua ahistaa tää kaikki. Koko elämä.

Lupaan melkein joka maanantai alottaa alusta. Huomenna on taas semmoinen maanantai.


sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Samaa sontaa

Huomenna alkaa toka työviikko. On se uutta ja erilaista. Ahdistavaa tietenkin.

Paino oli keskiviikkona viimein 57kg. Jes! Tosin loppuviikko meni päin helvettiä, enkä uskaltanut enää vaa'alle. Vaihdan painon tohon taulukkoon vasta sit kon tiedän mitä vaaka näyttää.

Ahdistaa lähestyvä kesä koko ajan enemmän. Joka vuosi on ihan sama juttu. Lupaan olla kesällä laiha, mutten olekkaan. En tietenkään. Eihän musta mihinkään ole.

Kaverin kanssa oli puhetta vapun menoista. Baariin ollaan tietenkin suuntaamassa. Aattelin, että mulla on tässä kuukausi aikaa mahduttaa itteni ihanaan koon S/XS mekkoon, johon oon luonnollisesti liian iso. Hups, vappuun on vähän reilu kaks viikkoa. No täytyyhän sitä yrittää!

Eka työviikko oli tosiaan liikunnan kannalta ihan perseestä. Mitään en saanut tehtyä. Ehkä tulevalla viikolla luonaa paremmin.


keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Kun koko lähipiiri laihduttaa

My heart's beating faster, I know what I'm after.
I've been standing here my whole life,
Everything I've seen twice, now it's time I realize
It's spinnin' back around now, on this road I'm crawling
Save me cause I'm falling, now I can't seem to breathe right
Cause I keep runnin'
Adam Lambert - Runnin

 Kaveri laihtui hujauksessa 7kg. Toinen on nutrilett kuurilla. Poikaystävä  kysyy, kehtaanko mä lähteä sen kanssa kesällä rannalle vaikka hän onkin läski (ja A on oikeesti tosi laiha).

Tuntuu pahalta että kaikki muut pystyy siihen paitsi minä.

Tän kuukauden aikana minkä mä olen pysynyt poissa blogimaailmasta, mä olen mm käynyt vähän koulussa, tuntenut itseni ihan arvottomaksi, etsinyt kesätöitä, viiltänyt, oksentanut väkisin, hakenut kouluihin, ahminut, yrittänyt laihduttaa, aloittanut ja lopettanut ruokapäiväkirjan ja laihtunut vaivaisen kilon ja parisataa grammaa päälle. Säälittävää? kyllä.

Työt alkaa varmaan vielä tässä kuussa. En kestä. En jaksa. Tunnen itteni ihan paskaks jo muutenkin. Enkä usko, että työt yhtään parantaa mun oloa. 

Ollaan vieläkin siis A:n kanssa yhdessä mitä mä joka ikinen päivä ihmettelen. Se mukamas pitää musta oikeasti. Että sen mielestä mä olen söpö. Ja paskat. Pitää mua siihen asti, että parempi löytyy. Ei pitäis mennä kauempaa. Se ei taida pitää mua ees mitenkään haluttavana, minkä mä täysin ymmärrän.

Ehkä huomenna on taas parempi päivä. Niin mä ainakin haluan uskoa, mutta samaa paskaa tää on joka ikinen päivä.



torstai 14. maaliskuuta 2013

Huoh

Hetkittäin tulee hyvä olo. Sitten taas lasku alas ja ahdistus sekä masennus valtaavat mielen. Paha olo saattaa iskeä ihan koska vaan, ja missä vaan. Ihan yhtäkkiä tai sitten pikku hiljaa.

Eilen oli ihan hyvä päivä. Syömiset meni ok ja liikuntaakin tuli harrastettua. Ja pitkästä aikaa mulla oli jotain tekemistä, oikeastaan vähän kiire jopa. En ehtinyt ajattelemaan liikaa tätä paskaa elämää. Tommset päivät on tosi mukavia. Niitä sais tulla lisääkin.

Kaikki oli tänään melkein ok. Sitten se paha olo iski.


sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Anna jotain mistä kirjoittaa kaikki uudestaan

Ei vieläkään mitään ihmeellistä raportoitavaa. Perjantaina 1pvä paino oli tosiaan se 58.6. Sen jälkeen en ookkaan vaa'alla vieraillut.

YO-kirjotukset on kohta. Syksymmällä se kuulosti hyvältä idealta, että koittaisin korottaa. Mutta ei mulla energiaa siihen ole. Oon nää kuukaudet, jotka lukemiseen olis pitäny käyttää niin kulkenu vaan haamuna ympäriinsä.

Pitäis hakea johonkin kouluun syksyks. Mä en tiedä mitä haluan. Tai ehkä haluan, mutta emmä uskalla haaveilla. Enkä varsinkaan uskalla sanoa niitä haaveita ääneen.
Työpaikkakin pitäis löytää. Mä en koe olevani tarpeeks hyvä mihinkään, joten hakemusten täyttäminen on tuskaa.




perjantai 1. maaliskuuta 2013

Nothing

Melkein kuukausi taukoa blogista. Tiputettuja kiloja 2. Säälittävää..

Viime kuukausi oli turha ja meni liian nopeesti ohi. Mitään tärkeetä en saanu aikaseks. En voi luvata, et tää kuu olis yhtään parempi.

80% lähipiiristä laihduttaa. Ehkä se motivois muakin.

Kaikki ahdistaa edelleen ihan yhtä paljon, ellei jopa vähän enemmänkin.


keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Look inside your eyes, you make me wanna die

On taas ihan paska fiilis.

Lupasin itelleni etten polttaisi kotona, enkä varsinkaan sisällä. Tänään on mennyt 6 tupakkaa, kaikki sisällä. Ikkunat auki, tuoksukynttilöitä ja suihkutettavaa deodoranttia kuluu. Säälittävää. Pelkään kiinnijäämistä liikaa, mutta silti poltan kotona. Miksi?

Eksyin taas A:n facebook sivujen kautta sen yhden exän profiiliin. Arvottomuuden tunne vaan lisääntyi. Luen A:n vanhoja fb-päivityksiä missä se mainitsee jonkun existään. Kuulostaa onnelliselta. Arvottomuuden tunne vaan lisääntyy entisestään.
Mä en ole sille vaan tarpeeksi hyvä.
Kännissä se puhuu sen kauniista existä, mutta miten ne ei ollut kauheen fiksuja. Minä kuulemma olen fiksu. Mutta mitään kommenttia ulkonäöstä ei tule.
Ihan turha valittaa tämmöisestä, mutta pahalta tuntuu silti.

Tänään piti onnistua. Söin liikaa. Juoksumatolla hölkkäsin 30min,  melkein 5km. En oo ennen jaksanu noin kauaa. Mutta ei se tunnu riittävän. Ei se korvaa sitä paskaa mitä on ahtanut sisäänsä.

Viiltelin myös pitkästä aikaa.

Ehkä loppuviikolla uskallan vaa'alle.

Miksi musta tuntuu taas näin pahalle? Koska tää loppuu?



perjantai 1. helmikuuta 2013

60kg

Helmikuu aloitetaan siis tosiaan 60kg:stä. En tiiä mitä sanoo. Kyllä mulla olis ollu aikaa tiputtaa vähän enemmän tammikuussa. Oon siis vähän pettynyt itteeni. Tosin tottakai oon tyytyväinen ettei paino pyöri enää missään 65-63kg paikkeilla, missä oltiin syksymmällä. Mutta silti...

Tammikuu jotenkin meni ihan ohi. Ehkä mä tässä kuussa saisin jopa jotain aikaseks. Unirytmi pitäis korjata, panostaa enemmän kouluun, urheilla enemmän ja tietty syödä vähemmän.

Jos saisin tässä kuussa painoin edes 55kg, niin olisin tyytyväinen. Meinasin, että mun tavoite olis 49 kg, mutta tajusin että kyllä sen nyt täytyy vähän alempi olla. 45kg mä olisin alipainoinen, kun taas 46 normaalipainoinen. 45 kg on siis hyvä ♡! Ainakin näin aluksi tietty. 
 
Tekemistä olis siis 15kg edestä. Kuulostaa aika hurjalta. Emmä kuitenkaan usko sen olevan mahdotonta, jos en nyt heti pilaa tätä, vaan saan kunnon motivaation päälle. Jos joka kuukausi sais noin 5kg pois, niin kyllä mä kesään mennessä noissa lukemissa olen! :) Nyt vaan kauhea tsempppi päälle!
Ennenkin oon aloittanu samanlaisella innolla, mutta oon tipahtanu perseelleni hetken päästä. Toivotaan että nyt ei käy niin!

Kävin eilenkin salilla, tosin tuntuu etten mitenkään hirveästi saanu tehtyä. Oon kuitenkin joka pvä tällä viikolla käyny, se on kaiketi tärkeintä että yrittää edes. Tänäänkin olis tarkotus mennä, jos vaan ehdin (eli jos saan itteni pakotettua sinne).

Viikonloppu menee A:n kanssa, eli syömiset ja liikunta menee luultavasti ihan päin vittua. Lauantaina A raahaa mut sukujuhliin, en tykkää. En halua mennä. Noh, ehkä mä jotenkin selviän....



Hyvät viikonloput! (:


torstai 31. tammikuuta 2013

Sometimes, i just want to stop breathing



Oon nyt kolmena päivänä peräkkäin käyny salilla. Syömiset menee edelleen päin vittuja.
 Vaikka oonkin käyny salilla ja tosissani yrittäny tehä siellä jotain, niin silti musta tuntuu kamalta koko ajan.
Motivaatiota ei riitä juuri muuhun kun salilla käymiseen. Olo on jatkuvasti paska, lihava, ruma, arvoton, likainen ja rasvanen.

Kaipaan A:n seuraan, vaikka en haluaiskaan että se näkee mut läskinä. Me ollaan niin erilaisia. Se on komea, hauska, fiksu ja laiha. Mä en ole nätti, en fiksu, enkä hauska enkä varsinkaan laiha.

Katottiin joku pvä A:n kanssa jotain dokumenttia, jossa oli lihavia ihmisiä. Joku pvä oltiin baarissa ja siellä oli lihavia ihmisiä. Paremmalta puoliskolta tuli heti molemmissa tilanteissa kommentteja tyyliin "ompas noi lihavia". Mä tunsin miten läskit puristautuu muhun kovemmin kiinni. Joku pvä se silti sanoi, että pitää olla jotain mistä ottaa kiinni ja puristaa mua hellästi. Mun sydän puristu kasaan. Mutta ei hellyydestä, vaan siitä että musta tuntu niin helvetin pahalta.







tiistai 29. tammikuuta 2013

Right direction?

Eilen ja tänään kävin salilla. Olo on raato, mutta ehkä tää tästä vielä.
Voi kun mä nyt vaan saisin pidettyy tän innon yllä. Ja osaisin lopettaa syömisen.


maanantai 28. tammikuuta 2013

With you beside me I no longer fear

A:n kanssa on hyvä olla. Sen seurassa mä en tunne itteeni koko ajan arvottomaks. Unohdan hetkeks miten ruma ja vastenmielinen mä olen. Silti mä en voi olla miettimättä että mitä se näkee mussa. Mä mietin jatkuvasti millon se kyllästyy muhun. Mä rakastan sitä. Siksi mä olenkin niin peloissani. Mä en ole tarpeeks hyvä sille. Pelkään sitä, kun se pettää tai löytää paremman. Ei siihen pitäis kauaa mennä. Ei musta ole mitään iloa.

Päivät menee pilalle yleensä jo heti aamulla. Eilenkin yöllä päätin, etten enää syö niin paljon. No koko päivän oon mätänny sisälleni paskaa. Sunnuntaina söin mm kokonaisen sipsipussin yksin. Hei mikä vittu mua vaivaa? Ei tää kai ennen tämmöstä ollu.



Koko tammikuu on mennyt syödessä, juodessa ja tupakoidessa. Kouluhommat ja liikunta on sysätty mielestä. Miks mä en enää muka onnistu?

Mä kaipaan entistä minääni. Sitä jolla oli motivaatio.

Vaa'allekin pitäis joskus uskaltautua. Ehkä huomenna on parempi päivä. Ehkä mä joskus vielä onnistun. Ehkä.
Mä haluun takaisin tähän maailmaan.


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

i cannot take it anymore

Tuntuu jotenkin taas ihan mahdottoman pahalle. Olo on kauhean voimaton ja mitäänsanomaton. Tuntuu lihavalta, likaselta ja rumalta. Niin pahalta, että tekis mieli viiltää. 
Miten A muka oikeeti voi tykätä musta? Mun täytyy muuttua, jotta mä kelpaisin sille. Jotta se ei enää kaipaisi exiään. Mulle tulee paha olo kun mä vaan ajattelenkin niitä.
Ihan ensimmäisenä mun täytyy laihtua ja paljon.

Noin mä kirjoitin eilen yöllä mun "päiväkirjaan". Että helvetin hyvältä on taas tuntunut....

Viimeks oon käyny vaa'alla maanantaina 14.1, jolloin paino oli 60,7kg. Ei niin paljon kuin mä oletin, mutta hei vittu mulla olis ollu taas kaikki aika maailmassa saada se matalemmallekin.
Oon taas vältelly vaakaa ton jälkeen. Mä oon oppinut pelkäämään sitä. Harvemminhan se mitään suotuisia lukemia on näyttänyt.

Mä yritän taas kovasti totuttaa ittteeni tähän sairaan kauniiseen maailmaan. Tähän, jossa on ihan ok syödä vain alle 500kcal päivässä ja liikkua hulluna. On ihan ok tietää kaikkia dieeteistä ja laihdutuspillereistä vaikka ei kumpaakaan tarvis.
Täällä mä kuitenkin viihdyn ja tunnen oloni joksikin, vaikka en osaakkaan enää näitä sääntöjä.

Liikkuminen on ollut jotenkin hirveen vaikeeta noitten pakkasten takia. Mun mukavuudenhalunen perse ei halua lähteä pihalle jos pakkasasta on lähemmäs -10 astetta. Ja kun porukat on kotona, en mä jotenkaan osaa liikkua.
Syömiset menee vaihtelevasti, yleensä ahmintapainotteisesti.
 Ja sit mua väsyttää jatkuvasti.

Oon taas iltasin kattellu 90210 kolmatta kautta. Miks mä en vois olla yhtä nätti ja laiha kuin ne päähenkilöt?

Ostin joskus kesällä tommosen paketin Obesimed - pillereitä. Alotin sillon syömään noita mut jotenkin se jäi ja nyt taas ajattelin popsia noi loppuun. Pillerit lupaa tämmöstä: Liikalihavuuden hoitoon ja huomattavaan painonpudotukseen. Ehkäisee ylipainoa ja ylensyöntiä. Tukee tasapainoisia ruokailutottumuksia. 
Noita siis otetaan kaks kapselia kolme kertaa  päivässä tunti ennen ruokailua. Mua vähän ärsyttää kun en ikinä voi olla täysin varma, koska meillä on esim päiväruoka. 
Ok, mä en vielä ole liikalihava, mutta silti. Toivottavasti näistä nyt olis ees vähän apua alkuunpääsemisessä.

Palaillaan! 

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

I feel nothing at all

Ei mulle varsinaisesti mitään uutta kuulu. Joulu meni läskeillessä, kuten myös uusi vuosi. Mua väsyttää jatkuvasti eikä mikään kiinnosta. Oon koko ajan epäileväinen A:ta kohtaan. En suostu uskomaan, että kukaan muka oikeasti musta tykkäis. Pelkään et A naureskelee mulle kavereidensa kanssa.

Laihdutus ei tietenkään luonaa mihinkään suuntaan, en ees muista millon viimeks oon käyny vaa'alla.

Haluisin vaan kadota.

Palaan sit tänne, kun mulle oikeasti kuuluu jotain, tai kun oikeasti oon onnistunu laihtumaan.