With you beside me I no longer fear

A:n kanssa on hyvä olla. Sen seurassa mä en tunne itteeni koko ajan arvottomaks. Unohdan hetkeks miten ruma ja vastenmielinen mä olen. Silti mä en voi olla miettimättä että mitä se näkee mussa. Mä mietin jatkuvasti millon se kyllästyy muhun. Mä rakastan sitä. Siksi mä olenkin niin peloissani. Mä en ole tarpeeks hyvä sille. Pelkään sitä, kun se pettää tai löytää paremman. Ei siihen pitäis kauaa mennä. Ei musta ole mitään iloa.

Päivät menee pilalle yleensä jo heti aamulla. Eilenkin yöllä päätin, etten enää syö niin paljon. No koko päivän oon mätänny sisälleni paskaa. Sunnuntaina söin mm kokonaisen sipsipussin yksin. Hei mikä vittu mua vaivaa? Ei tää kai ennen tämmöstä ollu.

Koko tammikuu on mennyt syödessä, juodessa ja tupakoidessa. Kouluhommat ja liikunta on sysätty mielestä. Miks mä en enää muka onnistu?

Mä kaipaan entistä minääni. Sitä jolla oli motivaatio.

Vaa'allekin pitäis joskus uskaltautua. Ehkä huomenna on parempi päivä. Ehkä mä joskus vielä onnistun. Ehkä.
Mä haluun takaisin tähän maailmaan.