Fiiliksiä

Emmä jaksa

Eilen illalla tapeltiin äidin kanssa puhelimessa. Tulevaisuuden suunnitelmat ei mene yhteen.
Mä en jaksais mitään. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä mua.
Vaaka on vihollinen. En poistu huoneestani enää oikeastaan ollenkaan.
Suunnittelen elämää, jollaista tuskimpa koskaan tulen saamaan.
Oon väsynyt tähän kaikkeen, henkisesti ihan loppu.
Ja eilen taas viiltelin ja itkin tunnin hiljaista itkua.
Koko elämä tuntuu niin kovin kovin raskaalta.

We stopped checking for monsters under our bed when we realized they were inside us

En oo taaskaan saanut mitään aikaseks. Söin liikaa enkä liikkunut, datasin vain enkä tehnyt koulujuttuja. Valehtelin äidille kaikesta ja viiltelin. Mulla on ihan hyvä olla. Onneks tää päivä on kohta ohi.

En sitä salaa, näillä teillä loppuun palaa

"Sait 15 DEPS-pistettä

Vastauksesi perusteella näyttää siltä, että podet masennusta. Keskustele asiasta lääkärin kanssa."

Energiaa ei ole mihinkään. Oon itkuinen ja väsynyt. En jaksa kiinnostua mistään enkä kenestäkään.
En jaksa puhua ihmisille, en oo siivonnu ikuisuuksiin, koulujutut tekemättä, en tehnyt koetta, tekee mieli viiltää. Haluun vaan olla neljän seinän sisällä. Haluan laihtua ja kadota. Miks kaikki tuntuu niin vitun vaikeelta?

Tehtiin koulussa masennustestejä. toi Deps ja Beckin masennustesti, jonka tuloksen tänne blogiinkin julkaisin. Monet mietti saatuaan yhen tai kaksi pistettä että miten joku voi saada yli kymmentä pistettä tai jotain..

Katottiin myös dokumenttia anoreksiasta. Se tyttö oli ihanan laiha, varsinkin rintakehästä.



Kukaan ei tajua mun tilannetta, enkä mä tiedä haluaisinko edes. Ehkä tää kaikki on vaan sairasta kuvitelmaa.

There's only one thing I can to do solve this mess

Eilinen paasto onnistui :) Keskiviikkona taisin viimeks syödä siinä vähän ennnen kymmentä illalla. Eilen ei oikeastaan ollut lainkaan niin huono olo, välillä jopa unohdin etten ollut syönyt koko päivänä.

Yö oli kuitenkin perseestä. Sain unta lähempänä kolmea, ja heräsinkin sitten viiden aikaan jäätävään nälkään. Söin kaks puuropussia (vittu), mutta olo oli mitä jäätävin. Kaheksaan asti sain sitten nuokuttua. Mutta siis joo, lasken ton nyt kuitenkin onnistumiseks, vaikka yö oli mitä oli.  Olo ei kyllä vieläkään ole paras mahdollinen.

Vaa'alle en mennyt, en tietenkään. Mä pelkään ihan hirveästi, että sieltä hyppää joku jäätävä luku, esim 70kg, vaikka itsestähän se on pitkälti kiinni.

Huomenna olis tarkotus juoda, ja sunnuntaina nähdä sukulaisia. Kalorit huitelee varmasti ihan missä sattuu. Voi vittu.

Millaisia kokemuksia teillä on paastosta?

Viettäkäähän kiva viikonloppu:)

This is a call to stand up and fight

Eilen taisin syödä noin 1000kcal, alko oksettaa. Tunneilla tunnen miten jalat on liian isot, ne leviää. Iso paita ei peitä makkaroita. Mua oksettaa.

Tänään on päättäny paastota. En muista koska viimeks oon paastonnu koko päivää, tai ees onnistunu. Vähän pelottaa että tuleeko tästä mitään, no toivottavasti.

Oon ihastunut pitkästä aikaa. Ja mä vihaan tätä tunnetta. Teen mielessäni siirappisia kuvitelmia, vaikka tiedän ettei ne ikinä toteudu. Emmä kenelläkään voi ikinä kelvata.

Eilen melkein sorruin kaupassa. Kiertelin kauan ja kyttäsin kalorimääriä. Melkein ostin karkkia. Onneks tajusin mitä olin tekemässä. Pieni ääni mun päässä kielsi. Katoin jotain lihavaa ihmisistä karkkihyllyllä. Emmä halua olla tommonen. Eikä ihastuskaan tykkäis. Jos ihastus saa mut laihtumaan, niin se o hyvä, muuten mä vihaan tätä tunnetta.

Ehkä on sairasta toivoa, että toi ääni mun päässä vahvistuis, mutta mä haluan sitä.
Toivottavasti tästä tulis hyvä päivä.

Kivaa loppuviikkoa :) Lupaan uskaltua vaa'allekin jossain vaiheessa!

I know that I've got issues

Tulee hetkiä, joilloin kaikki tuntuu niin helvetin toivottomalta.
Mulla on ollut pidemmän aikaa jo tämmöinen fiilis, taas vaihteeksi.

Elämä tuntuu hirveen puuduttavalta, enkä jaksa etsiä mitään hyviä puolia mistään

Päivät tuntuu menevän ihan helvetin hitaasti, vaikka oikeasti ne kai menee ihan suht nopeasti. Jouloman alkuun on vaan enää nelkyt päivää jos oon laskenu oikein. Vaa'alla en oo käyny sitten lokakuun alun.
Paino ei taida liikkua mihinkään. Eikä kyllä mun elämäkään.


Päivät noudattaa samaa kaavaa; herätys seittämän aikaan, aamupalaks puuroa (100-130kcal), aamukahvi ja vitamiinit, läskiahdistus, meikkaaminen, ahdistus vielä ennen kouluun menoa, tunnit menee peläten että multa kysytään jotain tai jos tehdään jotain ryhmä/paritöitä, tuntien välissä syömien (yleensä joku 200kcal), sitten vaan istun täällä ahdistuneena ja koulujuttuja lykäten, vielä illemmalla jotain ruokaa (100-200kcal) ja illalla katon 90210. Yritän mennä edes jonkun pienen lenkin. Lähteminen on vaan niin vaikeeta, pelkään että näen jonkun.
En siis tee koulun jälkeen mitään, dataan vaan, lykkään kouluhommia kauemmaks.
Viikonloput oon ollu kotona - siellä syön liikaa ja pelkään lähtöä.

En tiedä miks tää väsymys on taas niin voimakasta ja millon tästä pääsee eroo. Koitan sinnitellä jotenkin joululomaan asti ja ehkä se siitä sit taas. Voisko tän olotilan taikoa vaan pillereillä pois?
Kevääks en aijo ottaa muuta kuin tarvittavat opintopisteet, en yhtään enempää kuin se mikä tarvitaan opintokokonaisuuden suorittamiseen.
En jaksa.

Huoh

Oon ollu koko viikon tavallista vittuuntuneempi ja ahdistunut. Sunnuntai-iltana meinas taas päästä itku. Vihaan taas kaikkea ja kaikkia.

Mun piti mennä perjantaina vaa'alle, mutta menkat alko niin en sit tiedä.

Housut valuut nyt jo vyön kanssa ja takki ei enää purista. Noi asiat tekee musta vähän onnellisemman, vaikka mä tiedän että monen monta kiloa on pudotettava, ennenkuin mua voi sanoo laihaks.

Searching for reasons to hold on

Lukijat katoaa. Enkä ihmettele, tekstit on täyttä paskaa.

Oon ihan helvetin väsynyt, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Iltaisin makaan sängyssä ja toivon, että saisin nukahtaa. Uni ei kuitenkaan tule, koska kaikki ahdistaa niin paljon. Mutta aamulla pitää herätä aikasin, jotta saan olla yksin keittiössä. Aamulla toivon, että olis ilta niin olisin taas selvinnyt yhdestä päivästä.
Mun elämä on säälittävää, enkä vaa'allakaan oo käynyt ikuisuuksiin. Mä pelkään.

Peilistä kurkkii ruma ja lihava, epäonnistunut olio.

 


Raindrops falling down from the sky
Feeling empty inside
Searching for reasons to hold on
No one sees the struggle in me
Or the wounds that won't heel
Victim of choices that i'm making

Vanilla Ninja - My Puzzle Of Dreams

Loppuvuoden lupaukset

Tupakoinnin vähentäminen - meinaan jatkuvasti jäädä kiinni. Joten tarkoituksena vähentää tuntuvasti. Ei enää polttamista kotona, eikä muutenkaan, paitsi niinä iltoina kun tulee ryypättyä

Päivittäinen lenkillä käyminen - edes pieni lenkki joka päivä. Kotona ollessa ainakin kaksi lenkkiä päivässä, mielellään kolme. Asuntolassa yksi ainakin.

Purkan mussuttamisen vähentäminen - syön purkkaa ihan liikaa, oikeasti. Tietty parempi saada pari ylimääräistä kaloria purkasta kuin kakusta, mutta myös purkan syöntiä mulla on varaa vähentää...

Veden juonnin lisääminen - asuntolassa mun tulee juotua vettä kohtuullisesti, kotona ei.

Kouluhommiin panostaminen - voisin edes yrittää tehdä pakolliset hommat valmiiksi ennen palautusta edeltävää iltaa. Ja ne annetut monisteetkin + muut lappuset vois yrittää lukea ajoissa..

Joku tolkku syömisiin - niinkuin tiedätte, asuntolassa syömiset menee suurimmaksi osaksi ok, kotona kuitenkin päin vittua.

Joskus pitäis kanssa varmaan leikkiä sosiaalista ja yrittää tutustua noihin muihin opiskelijoihin ja täällä asuviin, en taida kuitenkaan jaksaa..

Kun joululoma alkaa, mä toivon että pääsen kunnolla nauttimaan talvesta. Eli tarkotuksena olis tosiaan lenkkeillä ainakin kaks kertaa päivässä, mieluusti enemmänki. Myös luistemaanki olis kiva päästä, en kuitenka uskalla, tiiän sen jo nyt.

Jouluna koitan syödä jotenkin järkevästi. Pyhät menee varmaan aika rumasti. Jos äiti tekee jouluruuat, niin niissä ei rasvaa säästellä. Mutta koitan pitää jonkin kohtuuden. Ja 27pvä se porsastelu saakin sit loppua. Joulumakeisia yritän viimeiseen asti välttää.

Suunnittelen nyt jo joululomaa, vaikka siihen on ikuisuus.