maanantai 26. tammikuuta 2015

alive or just breathing?

Kolmas viikko työharjoittelua, olo on jatkuvasti paska. Koulussa voi sentään piiloutua luokan perälle, töissä täytyisi osata hirveästi ja olla aktiivinen. Kaikki tuntuu tällä hetkellä olevan liikaa.
Mutta oon kuitenkin vielä elossa, ajattelin vain tulla ilmoittamaan.


lauantai 26. heinäkuuta 2014

Lihava ja yksinäinen ilmoittautuu

Heissan! Päädyimpäs pitkästä aikaa kirjoittelemaan. Elämäni on pyörinyt samaa (paskaa) rataa viime merkinnästä saakka, joten mitäpä sitä sitten kirjoittelemaan. Oon kyllä viettänyt paljon aikaa A:n koneella tai tabletilla, mutta en oo halunnut kirjoitella blogia A:n näkösällä / sen koneilla.

Ei siis tosiaan kuulu mitään ihmeellistä. Samaa paskaa suurinpiirtein. Ei mun elämään mitään ihmeellistä kuulu, varsinkaan nyt kun en saanut kesätöitä.

Kesän kuumuus on ahdistanus, varsinkin kun en vieläkään ole laiha. Kun A on ollut töissä niin mä olen ollut vaan yksin kotona. Märehtinyt elämääni, miettinyt liikaa. Ahdistunut. Syönyt. Ollut vainoharhainen. Tuntenut oloni pitkästä aikaa oikeasti todella yksinäiseksi.

Kun mun kesäloma alkoi, päätin panostaa tosissani urheiluun. Oon kuitenkin tekosyiden ja saamattomuuden mestari, joten voitte arvata miten siinä kävi. I'm still fat.

Oon sentään uskaltautunut käymään salilla. Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta mulle hirveän suuri edistys askel. Mua nimittäin alkaa ahdistamaan aina jos ihmiset näkee kun hikoilen (kuvittelen siis tosiaan että ihmiset arvostelee mua, nauraa, sanoo jotain tms).

 Pikkuhiljaa on taas oma keho viimein alkanut kunnolla ällöttämään (siis ainahan se on ällöttänyt, nyt vaan on semmoinen olo että asialle täytyy tehdä jotain), joten ehkä tää taas tästä.




torstai 30. tammikuuta 2014

Tämän pinnan alla on äkkisyvää

Piiri pieni pyörii ja pyörii; Blogin ja vaa'an välttelyä. Liikaa syömistä ja liian vähän liikuntaa.
Paino pyörii 58kg tienoilla.

Koulun aloitus ja muutto on takana. Tähän asti koulu on ainakin tuntunut ihan mukavalta, samoin kuin asuminen A:n kanssa. Siihen se sitten jääkin. Mua ei saisi jättää yksin kämppään ruoan kanssa. Samalla kaipaan sitä että saan olla yksikseni. Mutta kun olen yksin niin tulee tylsää. Ja pahimmillaan se johtaa ahmintaan.

Liikunnan harrastaminen on ollut ihan ylivoimaista. Perseeni nostan sohvalta nykyään ainoastaan koulumatkan vuoksi (tai ainakin siltä tuntuu). Piti jopa mennä eräälle liikunta-tunnille alkuviikolla, mutta reissu päättyi aika nopeasti. Ei pystynyt. Alkoi ahdistaa liikaa.

Vähän tuntuu, että elämästä puuttuu suunta.





sunnuntai 24. marraskuuta 2013

She's just in here on her feet



En oo taaskaan jaksanut paneutua blogiini. Elämä pyörii suurinpiirtein samaa rataa: viikolla koulua ja viikonloppuisin A:n luona. Väsyttää ja vituttaa sekä syön ja laiskottelen liikaa.

Torstaina uskaltaiduin viimein vaa'alle. 58,8kg. Rasittaa kun pyörin samoissa lukemissa, eikä paino laske.
Toisaalta täytyy myöntää etten hirveästi oo painoni eteen tehnyt muuta kuin syönyt helvetisti.

Jotain hyvää sentään kuuluu mullekkin. Pääsisin opiskelemaan toiseen kouluun, alaa joka mua enemmän kiinnostaa. Eli jos päätän ottaa opiskelupaikan vastaan niin mulla on tän vuoden aikana edessä vielä koulun vaihto sekä muuton suunnittelua. Tammikuussa sitten alkais uus koulu. Ja toivottavasti myös uus elämä.

torstai 10. lokakuuta 2013

If my life is mine what shouldn't I do?



Mulla on perjaatteessa kaikki ok. On opiskelupaikka, kavereita, muutama hyvä ystävä, poikaystävä, perhe, oon fyysisesti terve niinkuin lähipiirikin.
Silti mä en voi oikeasti sanoa olevani onnellinen.

Kesällä olin varma että haluan juuri nykyiseen kouluuni, opiskelemaan tätä alaa. Ala on ihan ok, mutta ei siltikään se ykkösvaihtoehto. Hain syksyn yhteishaussa kahteen kouluun, mutta saa nyt nähdä.

A:n kanssa ollaan tosiaan edelleen yhdessä. Sitä on aina koko ajan kamala ikävä. Mutta suuresti ihmettelen miten se mua jaksaa kattella.

Oon ollut uskomattoman väsynyt. Mitään en saa aikaseks päivällä ja yöllä en saa nukuttua tai sitten herään öisin. Tilanne on nyt vähän parempi, mutta esim. kuukausi sitten nukkuminen oli ihan mahdotonta.

Ahdistus on ollut myös mukavasti, eikä laihdutus suju yhtään, päinvastoin. Että helvetin hyvin siis menee.

Alotin tällä viikolla syömään lääkkeitä tähän mun ahdistukseen. Jos tää tilanne vaikka helpottuis.
En usko, että monikaan ulkopuolinen tietää mun pahasta olosta, kun yleensä pystyn sen peittämään eikä mua ihmisten kanssa välttämättä ahdista. Yksin onkin sitten ihan eri asia.

Saa nähdä, että miten paljon tulen jatkossa kirjottamaan. Mutta ainakin olen hengissä. Mitä teille kuuluu? ;)



sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Thinspoa

Olis monta asiaa, mistä valittaa.. Heitän kuitenkin tähän väliin vaan vähän thinspoa. Jospa tää motivaatio sen avulla taas vähän nousis..

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Vähän vähemmän

Paino oli tosiaan aamulla 56,8kg. Jei! En oo aikoihin painanu näin vähän! Tässä ajassa olis tosiaan kyllä saanut enemmänkin pudotettua, mutta ollaan nyt iloisia tuostakin.

Vappu pelottaa ihan saatanasti. Huomenna on illalla tarkoitus mennä kaverin tyköä baariin (liikaa kaloreita) ja vappupvänä vedän varmaan kunnon munkkiöverit. Vittu.

Ihanaa vappua jokatapauksesssa! (huomenna en varmaankaan ehdi kirjoittaa) Mites muut meinaa vappua viettää?