tiistai 29. toukokuuta 2012

Let's keep it moving in a forward motion

Ei mitään uutta auringon alla. Oon ollut vaan töissä ja koomannut kotona. Syönyt mitä sattuu ja miten sattuu.
Vaa'alla käynti on taas jäänyt. Siirrän sitäkin nykyään joka päivä.

Tosiaan, myös minä saan lakin lauantaina. Kauhea stressi ja ahdistus.  Ylppäreiks vaa'an piti näyttää mahdollisimman pientä vitosella alkavaa lukua. Haaveeks taitaa jäädä.

 mun elämä on tylsää; meen töihin, ahdistun siellä, tuun kotiin, syön, lysähdän sohvalle, meen nukkumaan. Jipii siis. Ei oo ollu aihetta tai kiinnostustakaan kirjotella.

Ehkä tää tästä, kun kesäkuun alussa vaihtuu taas työpaikka. Ja sit ko on juhlatkin ohi, niin ei tartte niistä stressata. Täytyy myös toivoo, että uudessa työsä menee hyvin, vaikka jo nyt ahdistaa.

Btw, päätin joskus aikojen alussa, että jos siihen tulevaan työhön pääsen, niin tilaan tämän. Toivottavasti jaksaisin paneutua tohon ja se auttais. Täytyy toivoa, koska Jillian on ihana!

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Now you’re praying that you’re walking away

Eka työviikko oli raskas. Ihan helvetin raskas. Se oli pelottavaa, miten rikki olin. Parina päivänä itkin, kun mikään ei mennyt putkeen. Pidättelin itkua ensin töissä ja kotona vollotin ihan jumalattomasti.

Mun pitäis olla onnellinen. Mulla on työ. Saan rahaa. Miksen mä sitten ole? Miksi mä toivon, että saisin potkut? Miksi en osaa olla tyytyväinen? Miksi stressaan kaikesta?

Tiistainakaan en töissä syönyt muuta kuin pari pastillia. Loppuviikolla kuitenkin tajusin, että emmä jaksa muuten. Pakko syödä jotain, koska väsymys, vitutus + nälkä = katastrofi. Ei muuten, mutta töissä tunteet näköjään voimistuu.

Paskasta siis menny kaikin puolin. Syömiset menny vähän niin ja näin ja liikuntaa vähän. Pitäis oppia tasapainoilemaan työn ja vapaa-aijan välillä, että töiden jälkeen jaksais liikkuakin, eikä vain maata.

Mua ahdistaa edelleen. Koskaan ei näköjään ole hyvin.

btwe, Jei, jo toinen lukija! :)

maanantai 7. toukokuuta 2012

I'm scared to face another day coz' the fear in me just won't go away

Mulla oli tänään eka työpäivä, ja voi sitä ahdistuksen määrää! Edellinen työpaikka taisi jättää mulle aika kovan työpelon, tai siis pelkään että oon ihan yhtä paska ja huono kuin edellisessä työssä ja että myös vihaan kaikkia töitä yhtä paljon.
Yksi plussa tossa työssä ainakin on; se ei oo istumista vaan liikuttua tulee jonkin verran. Täytyy toivoo, että jotenkin tuolla pärjäisin

Olispa mahdollisuus asua yksin jossain, ja olla silti varakas! :D


En oo tänään syönyt mitään, paitsi pari kurkkupastillia. Toivottavasti huomenna en sit ihan pahasti repsahda.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

When it's hard to break free

Olisin voinut tääs tänäkin viikonloppuna tehdä vaikka mitä päästäkseni tavoitteeseeni!
Teinkö? En tietenkään. Yritin vähentää syömistä ja siinä jotenkin onnistuinkin, mutta muuten ei mennyt kehuttavasti - olisin voinut liikkuakin. Eli aika hyötyliikunnaks on taas mennyt.
Ihan hyvin voisin lenkkeillä, polkea kuntopyörää, stepperöidä, tehdä jotain jumppapallolla, etsia jumppavideoita tms. Eli vaihtoehtoja on. Mutta miksen mä vaan saa itteeni niskasta kiinni?
En muka jaksa. Väsyttää, vaikken kuitenkaan saa unta.

Työt alkaa jo ens viikolla. Mua pelottaa ja ahdistaa ihan kauheasti.

lauantai 5. toukokuuta 2012

hate

Ei mulla ole mitään ihmeellistä kerrottavaa. En todellakaan oo tehnyt mitään mielenkiintoista. Vaa'alla taisin käydä ikuisuus sitten. Syömiset ja vaa'alla käynti menee jotenkin. Emmä enää tiedä. Pitäis taas ryhdistäytyä. Tuntuu, että elän jossain omassa haavemailmassani.

Sain töitä. Mua pelottaa ja ahdistaa. Pelkään, etten tajua mitään, enkä osaa. Pelkään ahdistuvani entistä enemmän. Pelkään liikaa.

Mä haluan laihtua ihan vitusti, mut miksi se on silti näin vaikeeta?



Ja jee, eka lukija! :)

(voisin yrittää kirjottaa enemmän + laadukkaammin..)