I know that I've got issues

Tulee hetkiä, joilloin kaikki tuntuu niin helvetin toivottomalta.
Mulla on ollut pidemmän aikaa jo tämmöinen fiilis, taas vaihteeksi.

Elämä tuntuu hirveen puuduttavalta, enkä jaksa etsiä mitään hyviä puolia mistään

Päivät tuntuu menevän ihan helvetin hitaasti, vaikka oikeasti ne kai menee ihan suht nopeasti. Jouloman alkuun on vaan enää nelkyt päivää jos oon laskenu oikein. Vaa'alla en oo käyny sitten lokakuun alun.
Paino ei taida liikkua mihinkään. Eikä kyllä mun elämäkään.


Päivät noudattaa samaa kaavaa; herätys seittämän aikaan, aamupalaks puuroa (100-130kcal), aamukahvi ja vitamiinit, läskiahdistus, meikkaaminen, ahdistus vielä ennen kouluun menoa, tunnit menee peläten että multa kysytään jotain tai jos tehdään jotain ryhmä/paritöitä, tuntien välissä syömien (yleensä joku 200kcal), sitten vaan istun täällä ahdistuneena ja koulujuttuja lykäten, vielä illemmalla jotain ruokaa (100-200kcal) ja illalla katon 90210. Yritän mennä edes jonkun pienen lenkin. Lähteminen on vaan niin vaikeeta, pelkään että näen jonkun.
En siis tee koulun jälkeen mitään, dataan vaan, lykkään kouluhommia kauemmaks.
Viikonloput oon ollu kotona - siellä syön liikaa ja pelkään lähtöä.

En tiedä miks tää väsymys on taas niin voimakasta ja millon tästä pääsee eroo. Koitan sinnitellä jotenkin joululomaan asti ja ehkä se siitä sit taas. Voisko tän olotilan taikoa vaan pillereillä pois?
Kevääks en aijo ottaa muuta kuin tarvittavat opintopisteet, en yhtään enempää kuin se mikä tarvitaan opintokokonaisuuden suorittamiseen.
En jaksa.