Nytkin mä tunnen miten miten vatsamakkarat tursuaa piilosta, vaikka oon kovin koittanu piilotella niitä paidan sisään.
Mun elämä on ihan helvetin mielenkiintoista. Koulussa ahdistaa, sisällä ahdistaa, ulkona ahdistaa. Ennen nukkumaan menoa ahdistaa, herätessä ahdistaa. Tulevaisuus pelottaa ja ahdistaa. Ahdistaa kun mä olen näin saatanan läski ja ruma.
Vaikka mua ahdistaa, niin silti oon ollut pikkasen iloisempi kuin vähään aikaan. Mutta mä huomaan, etten osaa olla onnellinen - ehkä en edes halua. Pessimisti kun ei pety. Mä en halua tippua alas pilvilinnoista. Mä haluun kahlata suossa.
Olin tossa aikasemmin syksyllä sillä terkkarilla. Tällä viikolla pitäis mennä uudestaan. Vähän niinku tarkastuskäynti. Ei mulla ole mitään sanottavaa. Se pitää mua vitsinä. Mä aijon vaan hymyillä ja vakuuttaa et kaikki on helvetin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti