Viistäköön siipeni maata

Sunnuntai iltana mä istun taas ahdistuneena huoneessani. Sama homma on jatkunut maanantaina ja tänään.
Kaikkina päivinä oon joutunut taistelemaan itkua vastaan. Meinasin alkaa itkemään koulussakin.

Mä näytän rumalta ja lihavalta. Ei ihmekkään, ettei mulla ole kavereita.

Mun keskittymiskyky on kadonnut. Saatan istua monta tuntia vaan koneella. En tee koulujutuja vaik pitäis ja jos alotan, niin teen niitä muutaman minuutin sit kylllästyn.
Mä en jaksa enkä halua lähteä täältä mihinkään, paitsi kotiin.

Mä luulin olevani vahvempi. Mua pelottaa, että mimmoisessa kunnossa mä olen koulun loppuessa. Toivottavasti laiha, mutta  pään sisällöstä mä olen enemmän huolissani.

Mun täytyy lokakuuks ettiä itelleni joku lihaskunto tms ohjelma. Semmonen hiljanen, mitä voi tehdä yön pikkutunteita. Tehokas mutta ei aivoja vaativa. Ideoita?
Täytyy lopettaa ääneen valittaminen
tätyy rakentaa suojamuuri
täytyy syödä vähemmän ja liikkua enemmän.