Perjantai-iltana mä vetelin kaappeja auki. Tuleva viikko ahdisti taas. Vihdoin mä löydän terän, sen uudemman ja paremman. Hetkeä myöhemmin mä jo haen paperia vuotaviin haavoihin.
Mä mietin, miten helppoa loppujen lopuks olis itsensä tappaminen. Mutta emmä sitä aijo tehdä, älkää huolestuko.
Oon taas jotenkin niin herkällä ja väsyneellä tuulella. Viikonloppunakin söin ihan vitusti, tietenkin.
Torstaina sentään kävin vähän juoksemassa, ja perjantainakin tein muutaman pitkän lenkin. Mutta ei se vaan riitä.
Huomenna jouluaattoon on aikaa 71 päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti